aamulla on aika jättää lopulliset hyvästit olkapään sijoiltaan menoille ja lähteä jatkamaan matkaa leikkauksesta herättyä jäykkien paikoillaan pysyvien olkapäiden kanssa. yksi varmasti vaikeimmista asioista koko mun elämässä on ollut taistelut olkapäiden kanssa,valvotut yöt,kauheimmat säryt ja tuskat mitä voi olla,itkut tuskien määrästä,sängyssä pelkästään makaaminen,sijoiltaan oleva olkapää, ensin oikea olkapää joka jäykistettiin 5/2012 ja nyt kesäkuussa mennyt vasen olkapää joka jäykistetään huomenna. huominen päivä tulee muuttamaan mun koko loppu elämän parempaan suuntaan ja elämän laatu tulee huomattavasti parantumaan, vaikkakin vaikeeta tulee aina olemaan kun kädet ei ole normaalit enään koskaan eikä toimi kunnolla, mutta tärkeintä on kuitenkin mulle itselle se että olkapäät on ja pysyy paikoillaan ja suurimmat tuskat on vihdoin ohi niiden osalta. aina joka päivä opin näiden erityisten käsien kanssa ja niiden kautta jotain uutta. arvostan omia olkapäitä hyvin paljon ja siitä oon erityisen kiitollinen että mulla on kädet eikä niitä ole tarvinut ottaa pois. aamusin kun herään aina ensimmäisenä katson käsiä hetken ennen kun teen yhtään mitään muuta, juuri sen takia koska ne oon saanut pitää vaikka välillä on ollut pelko siitäkin onko mulla enään kohta käsiä, mutta ne oon saanu pitää ja se on mahtava asia. huomisen päivän en olis koskaan ajattellut enkä halunnut koittavan toisen terveen olkapään kohdalla, mutta aina ei asiat mene niinkuin haluais ja toivois. mun kohdalla molempien olkapäiden kohtalo on tämä (jäykistys), mitä ei varmastikkaan kukaan toivo itsellensä tapahtuvaksi.
mutta mulla on terveys mitä arvosta ihan eritavalla kun ennen olkapäät meni.
aamulla 7.50 kohti leikkaussalia ja sinne jää sijoiltaan meno.
leikkaus on hyvin iso,vaativa ja pitkä kestonen.
aamulla varmasti tulee päästeltyä helpotuksen kyyneliä leikkaukseen valmistautuessa. kohta on se hetki, ihan pian!!!!
