Viime kerrasta onkin vierähtäny tovi kun kirjottelin.
Aika kerrassaan kulkee siivillä ja tuntuu että kun aamulla herää niin kohta onkin jo ilta.
En oikeen ymmärrä mihin tää aika näin menee vaikka en oikeen tee mitään kummempaa päivisin.
Olkapään kanssa on mennyt ihan ok. Pikku hiljaa edetään edelleekin. Nyt on särkylääkkeet jätetty pois ja koitetaan elää ilman niitä särkyjen kanssa mitkä tuntuu jo aikas pieniltä! Joka päivä mennään pienin askelein eteenpäin.
Lauantaina 3.11. tulee vihdoin ja viimein leikkauksesta 6kk!!!!! Voiko tätä uskoo todeks? Onko tää unta vai totta? Mieletöntä puolivuotta kohta takana lopullisesti paikoillaan olevaa olkapäätä! Vaikka olkapää onkin jäykkä niin olkoot, se oli ainut vaihtoehto enään sille ja paras!
Niin ihanaa kattoo paikoillaan olevaa olkapäätä. Elämä hymyilee.
20.11 mennään Ilkan vastaanotolle. Kiva mennä kuuleen mitä rtg-kuvat nyt näyttää ja mitä Ilkka on mieltä olkapäästä.

Hanna

Muutoksen tuulia

Eilen oli kipuryhmä ja tuli taas tosi hyvä olo sen jälkeen. Nyt jaksaa odottaa ens viikon ja sitten se taas on. Joka toinen tiistai. Kipuryhmässä käynti on mulle aina semmonen hengähdys tauko tähän ja se on aika tärkee asia.
Tänään värjäsin hiukset takasin tummiks ja tykkään niin paljon näistä hiuksista nytten. En enään koskaan värjää hiuksia vaaleiks, nyt pysyy tummina ja se on varma!
Huomenna onkin ripsien laitto illalla, ihanaa. Olkapään ja särkyjen kanssa mulle on ollu tosi tärkeetä pitää huolta ulkonäöstä. Vaikka on huonompia aikoja niin silti ulkonäön on/ollu oltava tip top.
Kun jaksaa aamulla laittautua on hyvä mieli koko päivän säryistä huolimatta!
Tuntuu pitkästä aikaa siltä että isoja muutoksia pian tulossa.

Hanna

Särkylääke hyllylle

Siitä onkin yli viikko kun viimeks kirjotin. Sillon kirjotin siitä tippumis päivästä ja sen tapahtumista. Viime viikkojen aikoina tästä uudesta särkylääkkeestä on alkanut tuleen inhottavia sivuvaikutuksia,päänsärkyä,lihassärkyä,ruokahaluttomuutta ja muutamia muita, joten tein päätöksen että lopetan tän särkylääkkeen syönnin ja palaan samoihin vanhoihin särkylääkkeisiin vaikka ne ei nyt ookkaan niin tehokkaita mitä tää uus oli. Jotain uutta lääkettä voisi taas kokeilla jos vaikka löytyis yhtä hyvä mitä tää uus oli, mutta ilman sivuvaikutuksia. Ehdotuksia särkylääkkeistä otan mielelläni vastaan sähköpostiin mieluusti, kiitos. Viime viikko on ollu yhtä touhua ja menoo täynä. Mihinkään ei tuntunu olevan aikaa, mutta tää viikko onneksi vähän rauhallisempi pitkästä aikaa! Tähän viikkoon kuuluu vesijuoksua,kipuvertaistukiryhmä,ripsien laitto ja paljon muuta kivaa. Hiuksetkin pitäis värjätä taas tummemmiksi meinaan alan oleen kyllästyny näihin vaaleisiin jo. Ja oi ihanaa saada taas ripset kuntoon, tykkään!! Kädestä on turvotus ollu nyt 2-3pv kokonaan poissa ja se on tosi hieno asia. Särkn edelleen olkapäässä ja nyt nukun yöt taas vähän huonommin kun se särkylääkekkin jouduttiin lopettaan, mutta ei voi mitään. Oon tosi tyytyväinen tähän mun elämän tilanteeseen tällä hetkellä kädestä huolimatta. Kaikki menee tosi hienosti muuten ja omalla painollaan. Ilosenpi en voisi olla nyt.



Täydellisyys loppui 7.10.2008

Neljä vuotta sitten istuin koulun penkillä vielä hyvin onnellisena ja ilman mitään huolia.
Tunsin koko ajan että tänään tapahtuu jotain ja mietin että mikä.
Pääsin koulusta sinä päivänä 14.30 ja se oli tiistai päivä. Lähdin kävellen kotiin ja koko matkan päässä pyöri jäänkö auton alle vai mitä nyt oikeen tapahtuu, ei en jääny auton alle. Kotiin päästyä ajattelin että kun kerta ei oo tapahtunu vielä mitään niin tuskin sitten tapahtuukaan, että se olis jo tapahtunu jos olis.
Klo. 17. aikoihin menin laittaan Eetua kuntoon ratsastus tuntia varten minkä mun täti piti meille.
Alku tunti meni huonosti mikään ei oikeen onnistunu, mutta loppua kohden se alko sujuun paremmin.
Kun oltiin löydetty loppu tunnista Eetu-hevosen kanssa yhteinen sävel sille tunnille, niin Eetu vaihto yhtäkkiä laukasta raviin ja ensin mun vasen jalka irtos jalustimesta ja sen jälkeen irtos oikee jalka jalustimesta ja sitten se oli menoo. Hetken päästä kun olin tippunu niin mun täti tuli kiireellä nostaan mut ylös siitä maasta ja Eetu palas kattoon mihin se ratsastaja oikeen jäi. Päätä särki ihan kauheesti ja oksetti silti tätini nosti mut takasin Eetun selkään ja laitto mut sen saman kohdan missä tipuin ravaan ja sen jälkeen tuli kiire kotiin, onneks kenttä oli ihan meidän kodin vieressä. Täti jäi Eetun hoitaan pois ja mummi vei mut kotiin. Kotiin päästyä menin heti nukkuun vaikka mummi sano että nyt pitäis lähtee lääkäriin no minä olin niin tyhmä etten lähteny.
Seuraavana aamuna olo oli ihan ok, mutta silti jouduin jäämään kotiin lepään. Aamupäivällä sanoin mummille että nyt olo on niin hyvä että haluan mennä ratsastaan ja tietysty pääsin kun halusin. Hevosen selässä olo alko paheneen ja kypärä päässä alko kiristään ihan liian paljon joten oli vietävä hevonen tarhaan ja ite mennä takasin sisälle lepäämään, kun sisälle pääsin en enään pysyny pystyssä ja sitten tuli kiire lähtee lääkäriin ja siitä se helvetti sitten alko. Täydellinen elämä loppu ja epäonnen elämä sai alkunsa.
Mitä sitten tippumisesta seurasi - oikean olkapään posterioriset luksaatiot, eli olkapää meni pois paikoiltaan taaksepäin mikä ei oo kovin yleistä. -09 ja -10 tehtiin kapselin kiristysleikkaukset Helsingissä Diacorin yksityissairaalassa jotka Heliön Harri teki. -10 Heliö päätti toisen olkapää leikkauksen jälkeen kun olkapää ei yksinkertasesti alkanu kiinnittyyn, että Töölön sairaalaan tietokonekuviin mentävä. Tietokone kuvista löytyi vihdoinkin sillon se oikea vika, olkapäässä ei ollut kuppia pitämässä sitä paikoillaan.
Norjasta löytyi Ludvigsen joka oli tehnyt 3 olkapään kuppileikkausta aiemmin ja lupasi sitten leikata mun olkapään. Olkapäähän rakennettiin kuppi Oslossa 23.5.11. Olkapää alkoi hienosti paraneen ja luutuminenkin kävi tosi nopeesti, mutta sitten 24.12.11 jouluaattona tuli takapakki mitä ei osattu enään odottaa. Meille jaettiin joululahjoja, kun tunsin että nyt olkapäässä ei ollut kaikki hyvin. Otin joululahja paketin käsiin ja olkapäästä kuulu naksahdus ja kauhee särky valtas koko olkapään ja olkavarren, menin kauheella kiireellä peilin eteen kattoon mitä oli tapahtunut ja tajusin että se oli siinä, olkapää oli pettänyt ja loppu joulu oli pilalla. En halunnut kertoo viä kellekkään olin ihan hiljaa ja sinnittelen kipujen kanssa ja pidin toisella kädellä kipeestä kädestä kiinni. En halunnut pilata toisten joulua kertomalla, no illemmalla sitten uskallauduin kertoon mummille asiasta kyyneleet valuen ja eihän sitä kukaan voinut uskoo todeks, koska niin ei pitänyt enään käydä. 10.1.12 mentiin Heliön vastaanotolle ja se sitten vahvisti että olkapää on poissa paikoiltaan ja että olkapää pitää leikata. Harmitti,suututti ja raivostutti vaikka aavistin sen jo. 28.3.12 Ludvigsen Oslosta ilmotti mulle sähköpostilla että olkapää täytyy jäykistää, koska muuta ei ollut enään tehtävissä tän olkapään kohdalla. 5.4.12 mentiin Heliön vastaanotolle ja Heliö kerto hyviä uutisia , mulle oli löytynyt Suomesta lääkäri leikkaan olkapään, Ilkka Sinisaari. Sinisaari tuli leikkaan olkapään Diacoriin 3.5.12 ja Heliö oli mukana leikkauksesta mikä oli mulle tosi tärkee asia. Heliö oli tuttu ja turvallinen niin oli helppo mennä leikkaukseen.
3.5.12 tuli viimeinkin loppu oikean olkapään sijoiltaan menoon. Heliö jäi mun hoitavaks lääkäriksi, mutta nyt siirryn Orttoniin Sinisaarelle. 20.11 mennään Sinisaaren vastaanotolle kuulemaan jatkosta ja viimesestä operoinnista.
Nyt on 4 vuotta takana tätä kipu helvett*ä ja vaikka onkin ollut tosi rankkaa aikaa en vaihtais tätä kokemusta mihinkään, tää jos joku on kasvattanu henkisesti. Ilman tätä en olis tutustunu norjalaisiin ja saanu niistä ystäviä. Iso kiitos Harri,Tom ja Ilkka että ootte auttanut olkapään kanssa! Ilman teitä tässä ei oltais olkapään kanssa menossa. Parhaimmat lääkärit oon saanut!

7.10.2008.


Hanna

Satainen ja inhottava päivä

Pitkästä aikaa taas tämmönen oikeen epäonnen päivä!
Mun uus puhelin päätti sitten tänään lopullisesti irtisanoutua, no onneks olin täällä vaarin äidillä niin lähdin sitten saman tien bussipysäkille käveleen ja bussi tuli melki heti. Sato kaatamalla vettäkin vielä. No kun pääsin kaupunkiin vein puhelimen huoltoon heti ja kun sain sen jätettyä sinne niin lähdin käppäileen keskustaan ja siellä kiertelin kauppoja mutta ei oikeen nyt mitään löytyny no ehkä huomenna sitten.
Kun pääsin takas mummulle olin ihan märkä kun ulkona tuli kaatamalla vettä.
Olkapää on äkänen kun mikäkin ampiainen taas, nooh eiköhän sekin siitä rauhotu. Viime yö oli ihan kauhee särki niin kauheesti. Toivottavasti ens yö on parempi.
Huomenna mennään Monan kanssa syömään kaupunkiin. Ihana nähdä Monaa pitkästä aikaa!
Vähän piristystä tähän synkkään syksyyn.
Muutama hassu viikko enään ja meen kokeileen työ elämää olkapään kanssa että kuinka pärjään. Ihan kiva niin näkee kuinka pärjää ja meneekö siellä hyvin ja sillain. Jännittää tietty!
Yli huomenna tulee 4vuotta siitä tippumisesta. Pitkä aika siitäkin jo siis.
Sunnuntaina voisin koittaa tehdä postauksen siitä päivästä eli 7.10.2008.

Hanna

5kuukautta täynä paikoillaan olevaa olkapäätä

Vihdoinkin kädestä uudet kuvat saatu otettua ja tänne ne laitettua, vaikka ei nyt niin hirveen hyvät kuvat tullu.
Tänään ollaan taas yksi kuukausi edenpänä meinaan leikkauksesta tulee tänään illalla 5kk!!! Kuukausi vielä ja sitten ollaan puolen vuoden etapissa, mahtavaa! Sitten vielä muutama hassu kuukausi ja olkapää avataan viimestä kertaa ainakin näillä näkymin. Koskaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan niin sen takia en uskalla enään olla tän olkapään kanssa varma mistään, mutta se on ymmärrettävä asia.
Tää päivä on ollu taas vaihteeks hankalempi päivä, mutta ajatus siitä että olkapää on paikoillaan antaa potkua jaksaa huonommankin päivän.
Sunnuntaina tuleekin jo 4vuotta tippumisesta, huh! Se oli jotain todella kauheeta. Se päivä muutti mun elämän täydellisestä ei täydelliseen ja siitä se kaikki alko. Taistelu,säryt,sijoiltaan meno ja kaikki ne kauheet asiat mitä tässä olkapään kanssa on ollut matkan varrella, mutta onneks loppua lähestytään vaikka tästä kaikesta jäi pysyvä haitta niin ei se mun elämää paljoo rajota koska oon oppinu elään jo tän kanssa. Mutta silti rajottaa paljon. On asioita mihin en pysty, mitä en voi tehdä , mutta ei saa antaa niitten lannistaa. Voin tehdä kuitenkin kaikkeee muuta!

Hanna