Päivän tapahtumia ja uuden alun asioita

Tähän alkuun muutama kuva kädestä.. :)

Viime yö meni taas niin ja näin. Aamulla vaari tuli herättään mut siinä puoli 9 ja kysy että lähdenkö kauppaan, mutta en todellakaan jaksanu kun piti mennä viä suihkussa käymään ja tehdä kaikkee.
Sitten kun nousin otin Nuka-pupun syliin ja menin sen kanssa tekeen aamupalaa.
Aamupalaks söin puolikkaan paahtoleivän pippurikinkun ja juuston kera + kahvi tietenkin.
Sen jälkeen vein Nukan takasi häkkiin ja menin suihkuun. Tuli taas niin vapautunu olo kun sai kantositeen pois kädestä. Olin jonkun vähän alle 2 tuntia ilman kantosidettä. Suihkun jälkeen kuivailin hiuksia ja sitten mun täti soitti ja kysy että lähdenkö niitten kanssa kauppaan ja isoiso äidillä käymään. No mulla oli sitten semmoset 10min aikaa valmistautua ja kiire tuli, kun jouduin viä kantositeen kanssa tappeleen....
Taisin tehdä käden kanssa muutamat äkkiliikkeet ja jotain semmosta niin sitten olkapäätä tietty alko särkeen vähän. Kantositeen laittaminen takasin tuottaa nykyjään kunnon särkyjä, kun käsi meni eri asentoon siinä.
Olkapää otti vähän nokkiinsa taas kerran. Rautakin teki siä jotain taas.
Murr.. Oon jo ihan kiukkunen tosta raudasta!
Kaupasta ostin kortit ja vähän ruokaa ittelleni kun en kerenny kotona syömään ennen lähtöö.
Isoiso äidillä söin sen ruuan ja sitten juotiin kahvit ja syötiin jotain keksiä.


Maanantaina lähden mökille ja tuun takasin kotiin torstaina kun on kampaaja. Ajattelin että ihan uudet hiukset tekis nyt hyvää. Joku ihan uus virkee hiusvärikin olis kiva. Varmaan vaalennusta on tiedossa tai joku sinne päin menevä. Nyt on aika sanoo tummille hiuksille heipat! Uuden alun aika on meinaan jo tullu.

Norjalainen kantoside nyt koti käytössä.

Tänään onkin toukokuun viimenen päivä. Hui kuinka tääkin kuukausi on menny nopeesti. Tänään leikkauksesta 4vk!!
Vaari teki mulle tänään jostain ihme jutusta niin sanotun pehmeemmän 'pömpelin' ja sitten otin norjalaisen kantositeen käyttöön. Niitä pidän aina kotona tai kun en oo liikkeessä muuten sitten vaihdetaan diacorin kantoside ja pömpeli. Nyt on olkapäällä helpompi olla norjalaisessa kantositeessä!

                                            Hanna

Ehkä yksi hienoimmista hetkistä

Siinä se käsi nyt lepää,
ilman mitään tukia

Äsken sain kokee ehkä yhden hienoimmista hetkistä olkapään kanssa, nimittäin kun otin kantositeen pois kädestä ja lähdin käveleen suihkuun niin tunsin kuinka hyvin olkapää on kiinni, se ei liikkunu ollenkaan ja tuli semmonen levollinen olo ja kyyneleet virtas. Oli ihanaa tuntee että se on oikeesti kiinni ja pysyy!
Tälläsiä hienoja kokemuksia haluan olkapään kanssa lisää! :)
Vihdoin ja viimein tajusin oikeesti sen että se pysyy oikeesti nyt ja aina paikoillaan. Se tunne oli jotenki niin hieno ja herkkä ettei se pysty sanoin kuvailemaan.
Sen tunteen olkapään kanssa tarvin , sen jälkeen tuli varma olo siitä että pysyy!
Nyt vaan vielä rauta kiusaa , mutta enköhän kestä nää muutamat vuodet sen kanssa!

                                                    Hanna

Hyviä ja huonoja hetkiä

Olipas kiva päivä tänään! Sanoin aamulla mummille että tänään haluaisin mennä käymään koululla. Se käynti sitten vähän pidenty, kun lähdin luokan mukaan vapriikkiin. Sen jälkeen kävin viä koululla moikkaan rehtorin. Oli kivaa vaihtelua tähän kotona vietettyyn arkeen.
Huomenna onkin sitten koti ja lepo päivä.

Nyt on taas olkapää vähän ärtyny tosta raudasta, tai en oikeen tiä mikä siä ottaa raudasta nokkiinsa, mutta joku ja pahasti... Jotain se rauta siellä painaa ja hinkkaa inhottavasti ja koko ajan tunnen sen inhottavasti kuinka se kiusaa. Olisin niin valmis jo siihen että rauta otettais pois, mutta siihen on vielä pitkä pitkä pitkä aika..
Välillä on vähän parempia hetkiä ja sitten taas huonompia. Nyt ei oo ollu melki ollenkaan sellasia hetkiä että vois olla ihan rauhassa ilman että rauta kiusaaa.
Öisinkin rauta olkapäässä kiusaa ja painaa oikeen kunnolla, enemmän kun päivällä.
Inhoon tän olkapään kanssa sanaa pikku hiljaa.

Mun vatta on nyt tosi ärtyny tosta 'pömpelistä' mikä on käden tukena. Se painaa suoraan mun ylä ja keski vatsaa. Ja se on niiin kova että ei kiva. Huomenna täytyy keksiä jotain sen tilalle.
Nyttenkin oon tässä ollu jonkun aikaa jo ilman kantosidettä ettei se pömpeli oo painamassa mun vatsaa.

Kantoside toivon mukaan enään 5viikkoo.

                                                 Hanna

Hotellin varausta..

Tänään aamulla Johanna tuli meille ja me sitten päätettiin että kokeillaan jos saadaan hotelli huone varattua.
No sitten me ihmeteltiin miks mulle tulee eri hintan siitä hotelli huoneesta,kunnes me päätettiin laittaa kaikki tiedot uudestaan, sitten se selvis mun iäks oli laitettu tai se kone oli ite laittanu 1v... Oli meinaan hauskaa kun se huomattiin. Sen jälkeen sit koitettiin varata sitä hotellia oikeen iän kera, mutta ei siltikään onnistu. Sitten me päätettiin että kun päästään Johannalle niin sen isä saa kattoo sen. Kun päästiin Johannallen niin sitten onnistu hotellin varaus ja se maksettiin samalla.
No nyt vihdoin ja viimein on se hottellikin lentojen kera saatu varattua ja maksettua!
Huh kun oon ilonen ja helpottunu.
Nyt se on siis ihan totta että 10 viikon päästä ollaan siellä Oslossa! :)
Tätä on odotettu ja kovasti!!
Heti leikkauksen jälkeen sanoin että viimestään elokuussa meen ja niinhän oon nyt menossa. Mahtavaa!
Ja voi että sitä Oslolaisten riemun ja ilon määrää kun ne kuuli että oon sillon menossa sinne.
Sanoin niillekkin jo että oon sairaalassa aina ruoka aikaan ;) eli päivällä klo.13.00. mutta luulen että meillä on aikasemmin nälkä. Sairaala ruokaa on kerran siellä saatava se on vaan niin hyvää siellä.
Oslossa kuljetaan näköjään mun suuntavaistolla aina sillon kun ne oslolaiset ei oo meidän kanssa.
Saas nähdä mihin päin lähdetään rautatie asemalta, ei vaan onneks mulla on hyvä suuntavaisto.
Onneks siä on kaikki mun tiedot sairaalassa jos tuleekin jotain, niin ei hätää.

Nyt on tulossa kiva kesäloma ensimmäistä kertaa 4vuoteen!
Täytyy vaan toivoo että rauta olkapäässä ei kiusais mua koko aikaa ja että olkapää olis rauhallinen.
Luulempa että rauta ei jätä mua rauhaan ainakaan tänä vuonna, eikä varmaan koskaan ennenkun se poistetaan sieltä..  Kumpa vois tottua edes siihen rautaan.. Ja siihen että se painaa siellä olkapäässä.

                                                 Hanna

...Lentoliput Osloon...

No nyt mullakin on kesäloma suunnitelmia. Ei tarvi enään sanoo ettei olkapään takia oo mitään suunniteltuna.
Tänään ostettiin Johannan kanssa Osloon lentoliput! Eli nyt se on sitten varma että lähdetään sinne elokuun alussa. Ollaan Oslossa 3yötä. Ehkä saan vähän tätä Oslon ikävää pois kun päästään sinne.
Huomenna varataan hotelli. Alussa meidän piti mennä siihen sairaalaa vastapäätä olevaan hotelliin, mutta löysin toisen hotellin mikä on keskustassa ja rautatie aseman vieressä. Siitä on sairaalalle 7min kävely matka.
Lentokentältä mennään nopeella junalla keskustaan. Matka kestää keskustaan sillä 20min. Muuten 40min.
Nyt tällä kertaa pääsen vähän keskustassakin kierteleen ja shoppaileen, kun viimeks en oikeen päässy leikkauksen takia. Sitten haluaisin mennä käymään taas siellä holmenkollenilla, mutta sinne mennään vaan jos aikaa riittää. Aika on siellä aika tiukilla , kun nähdään niitä oslolaisia ja sairaalassa on mentävä käymään! Sitten on vaikka mitä muuta kivaa tiedossa. Ai että kun odotan sitä matkaa! :)
Ihme ja kumma kun vaari päästää mut tän olkapään kanssa jo 3kuukauden kohdalla leikkauksesta lähteen kaverin kanssa kaksin sinne Osloon. No eihän se voinu sanoo ei koska tietää kuinka paljon kaipaan Osloo ja niitä ihmisiä siellä.
Mummi osti mulle ennen leikkausta uuden kivan matkalaukun ihan vaan tulee Oslon matkaa varten ja tietty sitten muitakin, mutta se on kyllä hieno. Tykkään!

                                             Hanna

Kylmää,kuumaa. Koska elimistö rakas totut rautaan..?

Pilke lähdössä kesän viettoon laitumelle

Hevoset juuri päässy laitumelle
26.5.12

En ookkaan nyt muutamaan päivään kirjotellu, koska on ollu  niin kiva ilma että oon ollu vaan ulkona ja paljon menossa jossain, mutta eilen menin jo  illalla 9 nukkuun ja heräsin aamulla 10 aikaan , koska olin tosi väsyny.
Rauta olkapäässä kiusaa mua kaiket päivät ja yöt.. Huh huh.. Harrikin soitti torstai iltana ja päätettiin että rauta poistetaan muutaman vuoden päästä. Eihän se kivalta tunnu että olkapää avataan sitten taas,mutta ton raudan kans en kyllä ala yhtään pidempään elään. Olkapää ottaa nokkiinsa nyt kylmästä ja kuumasta/lämpösestä. Raudan syy sekin. Se siellä tän nyt aiheuttaa. Sanon huh huh ja hitto jos se on tämmöstä siihen asti että se rauta poistetaan tuolta.
Kiva sitten kun tulee kunnon helteet niin sanon muutaman ei kivan sanan ja samat sanat sitten kun tulee talvi ja kylmät ilmat. Olkapää tykkää tai no rauta.
Nyt jo tekee pahaa tuolla olkapäässä kun on ollu lämpösemmät ilmat. Siis tosi lämpöset. No enköhän mä kestä nää muutamat vuodet tän raudan kans ja sitten voin olla onnellinen kun se otetaan pois. Mutta eihän sitä tiä jos toi nyt alkais sopeutuun tuolla jossain vaiheessa. Elimistö voi tottua ajan myötä.

Taas kerran oon ihan pulassa tän mun kainalon kanssa, taas se on täynä pikku haavoja. Se ei kestä mitään saippuaa ei deotoranttia ei mitään. En kyllä tiedä sitten yhtään mitä teen sen kanssa. Kainalo saa nyt ilmaakin kun toi käsi on sellasessa asennossa , mutta ei ilma hoitokaan oo auttanu. Täytyy varmaan kysyä oslolaisilta että onko se pesuneste tehny muille näin ja millä on hoidettu jos on.

Nyt vähän ilosempia asioita!
Löysin Oslon matkalle mukaan kaverin, ja se on mun ystävä. Kivaa seuraa. Ens viikolla olis tarkotus ostaa matka jos ei tuu mutkia matkaan. Elokuussa olis tarkotus lähtee sitten sinne Osloon ja voi että kun oon innoissani! Mummista ja vaarista ei nyt ollu Osloon lähtiöitä tällä kertaa niin sen takia sitten kysyin jos ystävä lähtis mukaan. Onhan se vähän harmi ettei palata mummin ja vaarin kanssa yhdessä sinne, mutta on se kivaa lähtee kaverin kans, vähän vaihtelua elämään. En oo viä kertonu Oslolaisille , mutta kerron heti kun lennot on ostettu. Ne on varmaan ihan innoissaan! Ne kertoo usein mulle kuinka ne odottaa kun jotain kuuta nousevaa että meen sinne. Yks juttu on ihan varma mitä teen kun oon Oslossa. Meen sinne sairaalaan ruoka aikaan! Ne tekee siä osastolla ite ruuan ja se on niiiin hyvää.
Mulla on vaikka mitä muitakin suunnitelmia , mutta enpäs kerro enempää tällä kertaa.


                                           Hanna

22.5.-26.5.2011. Oslon leikkaus reissu

21.5.2011Seuraavana aamu oli lähtö kohti Osloa.

Olkapää ennen leikkausta.

22.5.2011
Lähtö aamu

Suomen puolelta

Oslossa.
Kun pääsin Osloon tunsin heti että se on mun paikka.
Oslossa käytiin ekana päivänä Jussilla, Holmenkollenilla, kattelemassa paikkoja ja käytiin myös sairaalan puolella.

Holmenkollenin mäki

Ylhäältä otettu kuva

Ravintola holmenkollenin tykönä

Sairaala

23.5.2011
Leikkaus aamu.
Ilta ja yö oli ihan kamalia. En pystyny nukkuun ollenkaan, kun särki vaan ja sattu niin paljon että oksentelin..
Aamulla Oslon aikaan klo.6.45 mentiin suihkuun ja mut pestiin sillä ihme pesunesteellä, sen jälkeen tulikin jo kiire lähtee sairaalaan. Sairaalassa täyty viimestään  olla klo.7.15
Sairaalassa mua valmisteltiin ja Ludvigsen kävi moikkaamassa ja piirsi käteen nuolen.
Sitten anestesiahoitaja haki mut 8 aikaan osastolta ja lähdettiin leikkaus saliin.
Mut nukutettiin 8.35. Sen jälkeen leikkaus alko.
Leikkaus loppu siinä 11 aikaan aamupäivällä. Sitten ne piti mua leikkaussalissa hereillä noin.30min ja sen jälkeen siirti heräämöön missä mummi,vaari ja Jussi odotti mua.
Mulla oli tosi kiva heräämö hoitaja. Se oli semmonen vanhempi mies joku Ludvigsenin ikänen.
Se juotti mulle mehua ja puhu kaikkee norjaks mitä en ymmärtäny nyökkäilin vaan,hehe luuli varmaan että ymmärsin ja hyvin.

Leikkaukseen menossa

Anders hoitaja tuli hakeen mut heräämöstä klo.12.30. Nauroin heräämössä kun se hoitaja soitti osastolle et mut saa hakee ja lausu mun sukunimen sillain tavuttamalla! Oli hyvät naurut. Lopuks se hoitaja halas ja toivotti hyvät jatkot.
Iltahoitajaks mulle tuli semmonen vanhempi ihan mukava nainen. Se oli melki koko ajan mun kans kun mummi ja vaari lähti. Se oli ihan innoissaan kun sai auttaa mut vessaan kävellen.' lonkasta otettiin se luu sinne kuppiin olkapäähän niin sen takia lonkka oli kipee.'.
Yö hoitajana oli mulla kiva nuori nainen joka oli sitten ne kaikki 3yötä siinä.

Takasin osastolla
leikkauksen jälkeen

Sain 6 särky lääkettä
2tunnin välein,eli ei ollu särkyjä!

Olkapää paikoillaan!

24.5.2011
Mahtava aamu. Tom tuli aamulla katsomaan ja otti käden pois kantositeestä ja liikutti olkapäätä!
Kyllä se itku väkäsin tuli. Mahtava hetki

Tom & me

Seuraava päivänä olikin sitten Liv ja Kelly mun omia hoitajia.
Ne oli aivan ihania ihmisiä. Meistä tulikin ystäviä.
Illalla tuli Jonny mun hoitajaks ja voi eikä sitä menoo ja meininkiä sen kanssa! Se meinas kataa vaarin päälle vedet.
Sitten se meinas kataa tarjottimen ittensä päälle kun se jäi mua kattoon käytävällä, olin tulossa vessasta. Joo tuli taas naurut ja mua sattu lonkkaan..
No sitten se leikki siä kaikilla kepeillä ja sun muilla ja laulo joulu lauluja. Jonny oli kyllä ihan paras! Meistäkin tuli ystäviä.
Harmi vaan ettei se osaa melki ollenkaan englantia.

25.5.2011
Viimenen päivä sairaalassa ja Oslossa. Seuraavana aamuna kohti Suomea ja kotia oli matka.
Tona päivänä sain pitkästä aikaa kauheet tunteen purkaukset,mutta sitten se helpotti kun menin nukkuun.
Siri oli siinä yks hoitaja niin se alko itkeen kun tuli hyvästeleen mut. Voi kuinka ihania ne kaikki!

Vähän kävelyllä parvekkeella

Tätä siä kattelin päivät pitkät..

 26.5.2011
Kotiiiin!
Oli se mahtava reissu ei voi muuta sanoo.
Haikeet tunnelmat oli Oslosta lähtiessä, mutta tiesin että sinne palaan viä ja pian.
Kun päästiin Suomen puolelle niin soitin sit pikkuneidille ja se huusi kaikille ketkä oli ulkona siellä kotona' hanna on suomessa' ja se vaan huutaa. Ihana muru.

Kotona saatiin vaihtaa sidokset,
mutta ei saanu mennä suihkuun.

Lonkka haava

Semmonen matka se.

Tänään oltiin Sinisaaran kanssa syömässä kunnon ruokapaikassa ja käytiin leffassa kanssa. Mukaa oli.

                                             Hanna

Kyykäärme,heppailua&Oslo

 Eilisessä postauksessa kerroin siitä, että täällä liikkuu kyykäärmeitä ja että pelkään niitä.
No eilen  minä kyykäärme pelkonen lähdin kattoon että onko posti tullut ja sen jälkeen jäin sitten puhuun  mummin kanssa hevostarhan eteen, kun se lappas kakkoja hevostarhasta pois. Kattelin ympärille että jos sattumalta näkyis käärmeitä, no yhtäkkiä aloin kuuleen läheltä vihasta sihinää ja katoin että missä muka käärme ja sitten katoin jalkoihin ja kappas vaan  NÄIN kyykäärmeen vihasena ihan mun jalan vieressä! Tuli meinaan kova kiire pois. Hyvä ettei purru.
Aloin kiljuun ja lähdin täysillä juokseen karkuun sitä ja mummi kattoo sieltä tarhasta että mikä mulle tuli ja huutaa että ei saa juosta ja mä huudan takasin 'kyykäärme!!'. Ja olkapäähän sattu ihan hirveesti kun juoksin ja vielä sen jälkeen pitkään.
Hyi että se oli kauheeta..
Loppu hyvin,kaikki hyvin.

kyykäärme

Eilein oli ihanan lämmin ilma ja otin aurinkoo tossa meijän pihassa. Tais leikkaus haavankin saada vahingossa aurinkoo ,kun se oli vähän auennu, hyvin vähän muutamista kohdista.
Kävin syöttämässä  meijän heppaakin  ja sitten illalla kävin viä syöttämässä serkun ponia.

Aamulla kun heräsin tajusin että vuosi sitten oltiin koneessa menossa kohti Osloo! Hui ihan hullua että siitä on jo vuosi vaikka justiinhan me vasta oltiin siä.
Näihin aikoihin vuosi sitten oltiin viemessä hotelliin tavaroitan ja sen jälkeen mentiin Jussille kahville.
Sen jälkeen mentiin Holmenkollenille! Se on huikee paikka! Haluuaan takasin sinne! Pistän huomenna kuvia sieltä!No sitten mentiin Holmenkollenilla sijaitsevaan ravintolaan. Syötiin hyvät, mutta isot leivät.
Sen jälkeen mentiin käymään ihan siellä ylhäällä, oli kyllä mahtavat näköalat!
Sitten kierreltiin autolla siellä Oslossa ja sen jälkeen mentiin käymään sairaalassa vähän tutustuun siihen paikkaan. Tuli siellä heti semmonen rento ja hyvä fiilis. Sitten mentiin hotelliin ja siitä en muistakkaan paljoo enään mitään. Säryt oli jotain huippu luokkaa. Siitä lisää huomenna!

Huomenna tosiaan tulee siitä Oslon kuppi leikkauksesta vuosi jo täyteen. :)


                                                               Hanna

Yökyläilyä ja titaanirautaan tottumista

Nuka tossa näyttään pomppivan onnellisena ympäri kämppää, kun saa. Ollaan sen kanssa kaksin kotona niin nyt sekin saa olla vapaasti. Ihana nähdä Nuka onnellisena<3 

Toissa yön olin tosiaan serkkuja hoitamassa.
Nukuttiin samassa huoneessa. Ne nukku patjalla ja mä nukuin sohvalla mikä oltiin levitetty.
Siinä vähän yli yhdeksän mentiiin sitten nukkumaan.
Kerroin niille sadun, kun ne halus. Pikkuneiti halus että pistän kipeen käden sen jalan viereen ja pikkumies halus että raavin sen jalkaa terveellä kädellä. No neiti sitten nukahti jo kun kerroin sitä satua. A nukahti sadun jälkeen.
Kun ne oli nukahtanu menin viä keittiöön syömään leivän ja omenan. Tuli ihanat lapsuus muistot mieleen.
Kun avasin roskiksen niin mulle meni kylmän väreet ja mietin, että pienenä en tiennykkään vielä mitä tän oikeen käden kanssa tulee, ja samalla ajattelin kuinka pienenä oon sen roskiksen oven avannu kipeellä kädellä. Lopuks ihan herkistyin.
Sitten päätin kanssa mennä nukkumaan.
Yöllä siinä puol 1, A herätti mut. Kuulu vaan ' Hanna Hanna Hanna'
kysyin että mitä nyt ja sillä oli jano, nooh sitten se halus että meen sen mukaan juomaan, olin kiukkunen, mutta sitten menin.
Seuraavaks aamulla puol 7 ja taas se herätti mut... Eikä sen jälkeen meinannu antaa mun nukkua, joten päätin vähän yli 8 , että nyt lähden kotiin. Onneks asutaan naapurissa.
J hoki mulle ihan innoissaan aamulla 'mieti tää oli sun ensimmäinen yö leikkauksen jälkeen pois kotoo ja serkuilla!'
heh, se oli niin onnellinen!

Viime yö oli ihana, kun sai nukkua omassa moottorisängyssä ja sai nostaa päätä yllemmäks. Nyt sain vähän paremmin nukuttua kun edellis yönä. Olkapääkin oli vähäsen rauhallisempi.
Nyt oon alkanu tottuun vähäsen tohon titaani rautaan, vaikka kyllähän se siä vähän viä inhottavalta tuntuu, mutta nyt on jo helpompi elää sen kanssa! :)

Tänään pitäis kuulemma tulla lämmin päivä.
Ihan kiva, mutta... paahdun tän kantositeen kanssa...
Taidampa tehdä sitten sillain että otan sen pois kun oon tossa pihassa ja laitan takasin kun tuun sisälle. Ei ehkä nyt mikään hyvä idea, mutta mutta tein viime vuonna ihan samanlailla.
Tai kattoo nyt. Riippuu kuinka lämmin tulee.
Olkapää on jo monet kerrat antanu merkin että nyt riittää, mutta hyvä niin ettei tapahdu sitten mitään.

Huomenna tulee se vuosi kun mentiin Osloon. En muista paljoo mitään siitä ekasta illasta , kappas vaan oli säryt vieny voiton eikä  kyllä yhtään ihme, oli sen verran rankka matka sillon.
Siitä lisää sitten keskiviikkona, kun teen siitä reissusta sen postauksen. Se oli se olkapään kuppi leikkaus sillon. Eli 23.5.11.

Nyt meen suihkuun ja sen jälkeen meen naapuriin jos uskallan meinaan täällä on taas kerran kyykäärmeet liikkeellä!
Pelkään niitä yli kaiken.
                                               Hanna

...Onnellinen/Happy...

Nyt teen vähän pienemmän postauksen kun meen serkkuille yöksi hoitaan niitä.
Eilen käytiin mummin kanssa kaupassa ja samalla sitten eksyttiin kenkä kauppaan, ja löysin sitten aivan ihanat vagabondin korkokengät! Ne oli tosi hyvät jalkaankin joten päätin sitten ostaa ne, ja musta tuli tosi ilonen.
Viime yö ei ollu taaskaan mikään paras mahdollinen, mutta pikku hiljaa pikku hiljaa..
Tänään hyvä ystäväni Oona helsingistä tuli käymään meillä.
Oli tosi kiva nähdä ja jutella kaikesta. Nyt odotan innolla seuraavaa tapaamista Oonan kanssa! :)
Kiva päivä ollu tänään. Nyt otan kassin käteen ja meen serkuille!
                                                          
                                                                      Hanna

Kärsivällisyyttä tarvitaan...

Oon hyvin ylpee juuri nyt ittestäni, meinaan päätin tällä viikolla että alotan englannin kielen opiskelun ihan uudestaan alusta lähtien, ja tänäään aamulla otin sitten sen englannin kielen alottelija kirjan ja mähän sitten pänttäsin niitä sanoja! Ja aijon nyt päivittäin opetella ja lukee englantia.
Mummi vaan taas tokas siihen että ' ootsää kyllä yllätyksiä täynä'. Oon joka päivä yllätyksiä täynä meinaa.


Tänään mun sisko tuli käymään täällä meillä ja sitten keitettiin kahvia ja otettiin pullaa ja mentiin terassille syömään ja juomaan kahveet. Sitten lakkasin sen kynnet ja sen jälkeen mentiin vähän käveleen.

My favorite salad

Toi tossa on mun lempi salaatti ja siihen kuuuluu - punasipuli,fetajuusto,paprika ja jäävuorisalaatti.
On meinaan tosi hyvää!
Ens viikon keskiviikkona meen sitten vuorostaan mun siskolle ja sen jälkeen kaverin kanssa ehkä syömään jonnekkin hyvään ruokapaikkaan. Kyllä kelpais pitkän sairastelun jälkeen.

Olis tosi kiva jos tää neljän vuoden epäonni alkais nyt meneen pois.. Tuntuu että se ei oo vieläkään loppumassa, mutta aikansa kaikella. Kärsivällisyytä niin eiköhän se siitä.
Onhan tää ikävää että epäonnee vaan on, mutta joskus se loppuu.

Alkais tehdä mieli jo muuttaa omaan kotiin, mutta ehkä ei nyt ihan vielä.

                                                Hanna

..I wanna go to Oslo.. New shoulder pictures..

Norjassa on tänään kansallispäivä! Haluaisin niiiiin kovasti olla siellä nytten.. Vuosi sitten mulla meni hermot niitten kansallispäivään, koska leikkaus päivä oli sillon 23.5.11 ja kaikki asiat oli viä melki keskeneräsiä ja sillon vaan liikku päässä että mahtaako tääkään päivämäärä nyt onnistua. Kaikki oli yhtä sekasortoo ja määhän siinä eniten stressasin. Eniten mua ärsytti Ludvigsenin sihteeri, jos olisin nähny sen sillon siellä sairaalassa niin olisin sanonu suorat sanat, mutta enpä nähny. Mummi ja vaari oli törmänny siihen hississä. Saa kiittää onneensa ettei muhun törmänny.

Ens viikon keskiviikkona elikkäs 23.5. tulee vuosi Oslon olkapää leikkauksesta ja sillon olis tarkotus että teen postauksen pelkästään siihen liittyviin asioihin. Kerron melki kaiken siitä matkasta ja yhden hoitajan tempuista! :D Jonnystä tuli mun ystävä myös ja pidän senkin kanssa yhteyksiä tiiviisti. Harmi vaan ettei se osaa englantia melki ollenkaan. Norjan kielellä siis mennään! Siitä lisää sit keskiviikkona.

Eilisen päivän olin tosi väsyny, en jaksanu tehdä melki mitään. Makasin sängyssä ja katoin tv:tä ja vein Nuka-pupua ulos pomppiin, heitin vaan kylpytakin päälle. Onneks asutaan keskellä mettää ja peltoo niin kukaan ei nää. Sitten kattelin Osloon lentolippuja!! Oon päättäny että maksan ite matkan ja ehkä yksin lähen ellei mummi tuu mukaan, ellei joku muu sitten ota mua matkaan mukaaan.
Suunnitteilla olis elokuu tai syys-lokakuu, mutta tänä vuonna kuitenkin. Oslossa kaikki odottaa mua jo kovasti.

Viime yön nukuin ekaa kertaa kokonaan, en heränny kertaakaan!!! Siis tää on jo ihme!
Enkä oo muuten ottanu viikkoon särkylääkkeitä! Välillä olis pakko ottaa kun tulee voimakkaita särky kohtauksia, mutta oon purru vaan hammasta ja päättäny että en koske yhteenkään särkylääkkeeseen.
No sitten toi ystäväni titaanirauta näkyy tosta ihosta nytte. Sitten se tuntuu sillain kivasta, mutta Ilkka sitä sanokin että " Sulla ei kyllä oo yhtään tota läskiä  että se rauta sitten näkyy läpi". Että semmosta.
Eilen hoin mummille koko päivän että viikon päästä mulla ja mun olkapään kupilla on vuosi päivä!
Sitten itkin melki koko ajan kun mietin sitä hienoo päivää tai katoin niitä kuvia.

...

Kuvat otettu tänään lapaluusta.
No sitten tää ystäväni lapaluu , en oikeen ymmärrä sitä meinaan aina kun otan sen tästä kantositeestä pois niin se on siä taas vähän tulossa läpi tai sillain en osaa selittää. Stressaan sitäkin nyt vähäsen , mutta onneks se ei tee särkyjä vaikka nyt vähän sitten hankaloittaa selällä oloo tai nojaamista, mutta pääasia ettei oo niitä kovia särkyjä. Ja pääasia on sekin että olkapää on nyt ja pysyy! Mutta en usko sitäkään ennenkun on vuosi menny leikkauksesta.


Haluuuuuun lähtee jo Osloon! Ja tänään 2viikkoo leikkauksesta!

                                                Hanna

..7viikkoa jäljellä..

7 viikkoo jäljellä kantositeen kanssa. Luultavasti heitän sen aikasemmin pois.. Oon ihan kypsä jo..
Pitäis vaan koittaa jaksaa pitää kantoside nää 7viikkoo.
Ainakin se on varma että ja kun helteet tulee niin kantoside saa poistua kädestä ja otan aurinkoo ilman sitä! Ei oo kivaa kun käsi paahtuu kantositeessä helteellä...
Viime vuonna kun olkapää oltiin leikattu oslossa ja alko helteet, niin  otin kantositeen pois ja makasin auringossa. Sain kyllä aina kuulla siitä sen jälkeen. Välillä kukaan ei onneks huomannu.
Sori  Harri, mutta ethän suutu jos otan kantositeen pois muutamaks tunniks kokonaan, oon rauhallisesti.  Tänään aamullakin otin kantositeen pois 1-2 tunniks, söin aamupalan,kävin suihkussa, tein kyynärpään liikutuksen muutamaan otteeseen ja nautin olosta ilman kantosidettä. Sitten lopuks pistin sen kiltisti takasin.

Tänäään Sinisaara tuli koulun jälkeen käymään meillä. Mummi oli tehny pannukakkua niin syötiin sitä ja käytiin kävellen hakemassa posti postilaatikoilta. Sitten Sinisaaran pitikin jo lähtee, mutta oli kivaa jutella ja nähdä pikasesti!:)

Oon tässä miettiny ja tullu siihen päätökseen että vois pistää elämän kuviot vähän niinkun uusiks. Vois olla ihan kiva ja virkistävä idea.
Loppu viikoks oonkin sopinu kivasti kaikkee ohjelmaa.
Eli ei pitäis olla tylsä viikko tulossa.

                                              Hanna

..Yksi askel edempänä terveyttä..

Tänään käytiin ottamassa hakaset pois haavasta. Sen jälkeen oltiin yksi askel edempänä toipumisessa.
Ihanaa kun hakaset ei ole enään painamassa/hankaamassa.
Hakasten ottaminen pois vähän nipisteli.

Ajattelin vähän kertoa kuinka leikkaushaavojen kanssa täytyisi oikea oppisesti toimia.. Oslossa opin kuinka haavoja täytyisi oikeasti käsitellä. Haavoja ei saisi kastella  5-7 päivään kun se on tehty. Haavalappuja täytyisi pitää ainakin saman ajan ja parempi vähän pidempään. Tikkien poiston jälkeen haavalappu saisi olla  1päivän. Suomessa on aivan erillaiset ohjeet, mutta mulla on leikkaushaavat parantunut paljon paremmin norjailaisella ohjeella.. Norjan haava ohjeella vältytään tulehduksilta.
Suosittelen lämpimästi norjalaista leikkaushaava ohjetta kaikille.

Viime yö oli taas kerran... aivan kauhea... Meinasin muutamaan kertaan heittää kantoside jutun kokonaan jorpakkoon. Ei sitten millään meinaa öistä tulla tän kanssa mitään. Päivät nyt menee kun on pystyssä koko päivän. Täytys nukkua koko yö istuvalteen, mutta ei niskat taida oikeen tykätä... Joten pakko nukkua puoli istuvassa asennossa ja jalat vähän ylhäällä.

Jouduin alottaan kalkin syönnin, koska mulla on kalkinpuute.
Juon kyllä  jonkin verran maitoo, mutta nyt päätettiin kalkin syönti alottaa, että olkapää luutuis hyvin ja kunnolla..

                                             Hanna

Vertailu kuvat+tietoa olkapäästä

Paikoillaan
7.5.2012

Pois paikoiltaan
30.2.2012

Ajattelin pistää tähän nyt vertailu kuvat , ennen ja jälkeen leikkauksen. Eli siis miltä olkapää näyttää nyt kun se on paikoillaan ja miltä se näytti kun se ei ollut paikoillaan.
Mullahan olkapää meni taka- kautta pois paikoiltaan.
Se on vähän harvinaisempaa, että menee takakautta.
Mulla tuli toi lapaluukin tuolta tollain omituisesti.
Livenä olkapää/lapaluu näytti paljon hirveemmältä.
Onneksi kaikki on hyvin nyt, ja käsi on normaalin näkönen ja paikoillaan.




Nyt kerron tästä vielä lyhyesti. Eli mun oikee olkapää on leikattu nyt 4kert. 2 ensimmäistä leikkausta teki Heliö. Silloin tehtiin kapselin kiristys leikkaukset.
Kolmannen kerran leikkas Norjalainen Ludvigsen Oslossa. Sillon otettiin lonkasta luuta ja tehtiin kuppi olkapäähän ja myös kapseli leikkaus. Nyt viimesellä kerralla Sinisaari leikkasi, ja Heliö oli mukana leikkauksessa,  ja olkapää jäykistettiin. Elikkä kiinnitettiin lapaluuhun.
Syynä leikkauksiin oli , toistuva sijoiltaan meno, ja kovat säryt.
Kaksi ekaa ja Neljäs leikkaus tehtiin Diacorissa. Kolmas olkapää leikkaus oli Oslon yliospistollisessa sairaalassa, eli; Ullevålsykehus, Oslo.

Mulle on tullut olkapään sijoiltaan menosta jonkun verran kysymyksiä sähköpostiin. Vastailen kyllä ja kerron sen minkä tiedän. Sitten mulle on tullut kysymyksiä siitä ketä lääkäriä suosittelen ja kuka on olkapää expertti. Eli Heliö on ehdottamasti ykkönen. Ja sitten myös Sinisaari.

Viime yö oli taas kerran hankala. Olin nukkunu hetken vasemmalla kyljellä ja kappas vaan, käsi oli tullu melki kokonaan pois kantositeestä , joten loppu yö olikin sitten tuskaa...
Inhottavaa, mutta nyt olkapää on rauhottunut.
Olkapää ei siis ollut liikkunut, koska se on jäykistetty ja kiinnitetty lapaluuhun, mutta käsi oli päässyt jotenkin, kun kantoside oli vähän tainnu olla huonosti kiinni..
Tänään oltiin isoiso äidillä viettämässä äitienpäivää.
Tuli taas kerran vähän syötyä. Sitten yhtäkkiä olkavarressa/ olkapäässä alkoi tuntua ihan omituiselta. Oli ihan polttava tunne.
Vielä välillä se tulee. Hakasetkin taas kerran tuntuu inhottavilta.

Oikein ihanaa äitienpäivää jokaiselle äidille!  Happy Mother's day! 
10 päivää sitten olkapää leikattiin viimesen kerran!
                                      Hanna

Huippu hyvä uutinen

Mulla on aivan mahtava uutinen! Torstai iltana siinä 22 jälkeen otin viimesen särkylääkkeen! Ja  sen jälkeen en oo tarvinu/ottanu lääkettä!! :) Mulla on huippu hyvä fiilis nyt! Mun elimistökin taitaa tykätä tästä jutusta, ja hyvin paljon.
Oon ihan kypsä jo näihin hakasiin mitkä on tossa haavassa. Koko ajan saa varoo ettei ne jää vaatteisiin kiinni tai ettei ne liikahda, muuten nipistää inhottavasti. Alku viikosta haluun ne heti pois!
ps. tikit on paljon mukavammat kun hakaset...
Eilen olin ensimmäistä kertaa yksin suihkussa leikkauksen jälkeen. Suihkussa ei ollu mitään ongelmaa, niinkun ei ennenkään. Oli tosi helppoo olla sielä yks kätisenä taas kerran. Olin onnellinen kun kaikki meni hyvin.  Kaikki oli onnellisia mun puolesta.
Kaikki on nyt menny tosi hyvin. Olkapää parantuu pikku hiljaa, mutta varmasti.
Tänään tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mieleen että nyt vois lähtee kavereitten kans jonnekkin ,mutta ei viä oikeen uskalla. Nooh viimestään juhannukseks Lauran kanssa mökillee!! :) Odotan kovasti. Semmonen pidennetty viikonloppu viä ,niin kyllä kelpaa! Sen jälkeen kantolaite on enään 'toivottavasti' vaan viikon,i like it.
Tänään mulla meni yks kätisyyteen pinna, meinaan kyllä aina välillä törmään vaikeuksiin vaikka niihin on jo tottunu. No sitten haukuin tietysty olkapään ihan pystyyn niinkun välillä yleensäkkin, ja ärräpäitä lenteli.
Joka hetki norja on mun mielessä. Haluun jo palata ja jäädä asuun sinne. Se paikka tuntu heti kodilta. Syksyllä olis tarkotus lähtee osloon ,ellei nyt kesälomalla sitten lähdetä. Tai no ainakin mä lähen. Mulle on luvattu majotukset siä. Siellä olis sitten tarkotus lähtee näitten ystävien kanssa syömään jonnekkin. Ja oli vähän puhetta että pyydettäis / otettais Ludvigsen kanssa mukaan. Sovittiin myös että se on Ludvigsenille yllätys. Mua niin sydämmestä riipaseen kun ei Ludvigsenin tekemä olkapää leikkaus pitäny olkapäätä sitten paikoillaan. Ja se kun Ludvigsen niin pahoitteli mulle sitä ja kerto kuinka se yritti kaikkensa. Sillon kun sain Ludvigsenin sähköpostin niin itkee vollotin, koska se oli niin kauniisti kirjotettu. Ei mulle oo kukaan koskaan noin kirjottanu , eikä varsinkaan kukaan lääkäri! Oi voi. Kiitos kuitenkin Ludvigsen kaikesta. Taidan viedä sille taas suklaalevyn kun meen osloon. Se tykkäs viimeks kun vein.
Täytyy toivoo että malttaisin nyt tän ja osan ens vuodesta asua suomessa ja sitten toivon mukaan on oslo oslo oslo! Täytyy ehkä ensin kokeilla yksin asumista suomessa.
Kirjottelen taas. ps. ihanaa mennä ilman särkyjä nukkuun ja onnellisena kaiken lisäks! Nyt osaan nauttia joka hetkestä.
                     Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!
                                             
                                             Hanna

One week ago was my shoulder surgery

Tänään näillä hetkillä tuli leikkauksesta viikko , kun se oli!!
Kauheeta kun tää aika näin juoksee, mutta ihanaa että se on ohitte! Oon niin onnellinen.. Itkukin tulee väkisin monta kertaa päivässä,koska onnellisuus tekee ihmeitä ja on ihanaa kun saan olla ilman huolia olkapään kanssa. Joka päivä,joka yö,joka aamu ja joka ilta olin täynä huolia olkapäästä, koska en tiennyt kuinka sen kanssa käy. Lopulta kävi hienosti. Nyt sitä ollaan oltu tää päivä viime viikon leikkaus päivän tapahtumissa ajatuksien kautta.
Vuosi sitten odottelin Oslon leikkaus päivää , mikä oli 23.5.11.
Se oli mahtava päivä ja kokemus. Sain hienoja ystäviä sinä päivänä. Sekin on suuri rikkaus. Nää 4vuotta on ollut rankkaa aikaa ja mun elämän kauheimpaa aikaa, mutta siltikään en vaihtais päivääkään, koska oon kasvanu henkisesti ja nyt tiedän että pystyn mihin vaan haluun ja pienet vastoinkäymiset ei tule tuntuun enään missään.
On helpottavaa tietää , että olkapää on nyt hyvällä mallilla ja siitä ei tarvi enään kantaa huolta. Mun asiat on helpottunu paljon leikkauksen jälkeen. Saan alkaa vihdoinkin elään sitä elämää mikä mulle kuuluu. Vuoden päästä vaan muistelen näitä vuosia ja hetkiä. Saan olla onnellinen , että juuri minä olen saanut kokea tän kaiken. Älkää koskaan luovuttako huonoina aikoina. Mäkään en luovuttanu , koska  tiesin että se valosa tulevaisuus pilkistää jossain, mutta en vain tiennyt minään hetkenä oliko se lähellä vai oliko se kaukana. Nyt saan olla tyytyväinen itteeni , kuinka oon jaksanu taistella huonoina aikoina. Muistakaa aina toi. Saatte jonain päivänä nähdä päivän valon, kun tuntuu siltä ettei sitä näy missään.. Haluaisin alkaa tukihenkilöksi jollekkin joka mua paljon tarvitsee. Mulle saa pistää sähköpostia jos siltä tuntuu. Koitan auttaa parhaani mukaan. Mielelläni haluaisin kuulla ja tukea muita ketkä on kokenut / kokee juuri nyt tälläistä olkapään kanssa , tai kellä on kovia särkyjä ollut tai on.
Mua on eniten auttanut jaksaan eläimet,perhe,sisukkuus,vahvuus ja elämän tahto.
Tänään olin isoiso vanhemmilla kylässä. Tuli hyvä mieli.
 Mun yksi opettaja kirjotti mulle tänään näin helmessä;
" Nyt olet kuitenkin tervehtymisen tiellä. Se, miten käden kanssa pärjäät jatkossa, on vielä varmasti arvoitus ja huolettaa, mutta pärjäät aivan takuulla. Meillä ihmisillä on taipumus tottua ja sopeuta ajan kanssa asioihin. Löydät varmasti ammatin, jossa pärjäät näinkin, harjaannutat lisää vasenta kättä ja elämä jatkuu" Toi oli mun mielestä aivan ihanasti kirjotettu. Kyyneleet tuli. Kiitos siitä <3                                         
                                          Hanna

Toipumista vauhdilla olkapään kanssa

Tällästä tänään!

Mahtava päivä ollu olkapään kanssa ei voi muuta sanoo.
Tänään tosiaan päätin , että nyt saa riittää tää kotona oleminen ja haluun lähtee jonnekkin. No me käytiin kaupassa ja syömässä. Oli sitten niin mahtavaa kun sain olla ihan rauhassa ilman särkyjä!!
En muistanukkaan enään miltä se tuntuu ja ihanaa se oli. Ja 6päivää vasta leikkauksessa ja mä oon jo tässä kunnossa. Ei olis uskonu kukaan muu kun minä! Tiesin tänkin jo ajat sitten , mutta ei noi uskonu mua 8)..
Tarkastelin melki koko ajan että onko se käsi nyt mukana, kun ei tuntunu sitten yhtään missään mitään.
Haluisin mennä kouluunkin viä,mutta ei noi suostu siihen,koska ettei tuu mitään takapakkeja nyt. Syksyllä sitten.
Mutta voi että kun oon onnellinen ja energiaa täynä!
Alan pikku hiljaa tykätä tästä olkapäästä uudestaan.
Ihana elämä alkanu vihdoinkin.
Oon saanu aivan mahtavia ihania uusia ihmisiä tähän ympärille. Oon todella onnellinen siitäkin.
-hanna-

Käden ikuistettu hetki

Kyynärpään liikutus
ensimmäinen kerta
leikkauksen jälkeen

Kuvassa liikutan kyynärpäätä ensimmäisen kerran kunnolla pitkään aikaan. Se oli mahtava hetki! Onnellinen olin.
-hanna

Voittaja fiilis ja edistystä toipumisessa

On se olkapää nyt hieno,
kun on paikoillaan.

Turvotus on alkanu laskeen kädestä vähäsen tänään ja nyt alkanu tuntuun olkapäässä rauta ja ruuvit. Inhottava tunne. Tuntuu oikeen kuinka ne painaa siellä, mutta onneks siihenkin oppii pikku hiljaa..
2 viimestä yötä on ollu tosi hankalia , kun ei meinaa löytyä mitään asentoo missä olis hyvä olla.
Kanto juttu tuntuu liian isolta ja tuntuu että se venyttää kättä liikaa.
Kädessä tossa olka varressa yhdessä kohdassa on semmonen laaja tunnoton kohta ja sitten tossa olkalaen päälläkin on, että täytyy toivoo ettei jää siihen, mutta jos jää niin ei sitä huomaa.
Nooh noi on mulle jo pikku juttuja tän kaiken rinnalla.
Nyt oon alkanu miettiin ammattia tän käden kannalta, koska enhän mä nyt yhden käden takia todellakaan toimettomaks halua jäädä, se olis mulle vaikee asia jos jäisin. Onneks en jää!
Tänään oli suihku aamu. Jännitti ihan kauheesti, mutta hyvin se sitten meni. Mummi piteli kädestä kiinni ja sen mielestä käsi tuntu painavalta, mutta kyllä munkin mielestä se tuntuu.
Tuli ihanan puhdas olo suihkusta. Se oli ensimmäinen kerta leikkauksen jälkeen. Oli ihana olla ilman kantosidettä ,kun ei sattunu ollenkaan! Tuli ihan voittaja fiilis käden kanssa. Edistystä on tapahtunu ihan selkeesti.

Nuka pitää hyvää
huolta kädestä

Nuuskiainen tutkii
kantosidettä

Kirjottelen taas pian kuulumisia
ps. tänään oon jopa saanu kirjotettua vähän kirjaa olkapäästä!! :)
-hanna

Leikkaushaava/ picture on the surgical wound

Tässä muutama kuva leikkaushaavasta.

Äsken tossa vaihdettiin sidokset haavaan ,kun tänään en saanu itteeni suihkuun vielä. Ehkä huomenna sitten on suihkupäivä.
Tää leikkaus haava on paljon siistimpi kun se edellinen mikä tehtiin oslossa.