Oi kuinka ihanaa voi ollakkaan kun pääsin eilen kotiin sairaalasta toipumaan. Kyllä alkoi jo hieman kiukuttamaan kun ei päässyt jo lauantaina kotiin niinkuin piti, mutta enhän mä olis mitenkään täällä kotona pärjänny ennen eilistä kipujen ja muiden kanssa. Kun kotiin pääsin menin samantien omaan sänkyyn nukkumaan ja uni tuli heti! Syömään mut viä herätettiin ja iltalääkkeelle, mutta sitten jatkoin vaan nukkumista. Yöllä heräsin muutaman kerran lääkkeelle ja jatkoin unia 10.30 saakka sillon heräsin syömään ja lääkkeelle ja taas tuli tarve päästä nukkumaan sen jälkeen. Kahden aikoihin päivällä heräsin ja sitten oli pirteä olo ja jaksoi taas, kiitos hyvien ja pitkien unien. Kyllä unet tuli tarpeeseen. Yhteensä nukuin heräämisiä laskematta niin noin.16tuntia. Mutta mun koko elimistö huusi jo kunnolla sitä unta, mikä on hyvin tärkeä asia koko keholle. Nyt saa toipua pikku hiljaa vasen olkapää toipua 3 leikkauksesta, mutta viimeisein mikä tehtiin tasan viikko sitten keskiviikkona oli niin iso, että kyllä aikaa menee.
Mutta nyt voisin vähän kertoa tuosta kuinka kaikki meni.
Viime viikon tiistaina 24.9. menin Ortonin sairaalaan jo päivää ennen leikkausta.
Keskiviikkona 25.9. olikin sitten vasemman olkapään jäykistysleikkaus heti aamusta. Saliin mua lähdettiin viemään 7.50 ja varmaan olin jo unessa 8 aikaan. Heräsin leikkauksesta siinä puoli 2 aikoihin ja osastolle pääsin puoli 3. Illalla alko ihan kamalat kivut suorastaan sanoin kuvailettomat, eikä mikään kipu lääke tai piikit auttanut, ainut mikä vähän edes autto viemään sitä huippua pois oli pitkäkestonen puudutus aina mikä tuli semmosesta pumpusta, mutta sekin piti laittaa ekaks yöks pois kun se valskasi niin pahasti. Ensimmäinen yö oli siis ihan kauhee. Seuraavana aamuna anestesialääkäri tuli sitten kattoon sen puudutus katetrin ja saatiiin sitten taas pumppu toimiin ja vähän helpotti. 8tunnin välein kävi lääkäri antamassa lisä puudutusta mikä helpotti 2-4tunniks. Sitten vaan särkylääkkeitä ja puudutuksia niiden avulla mentiin maanantaihin asti. Kuumekkin nousi mulla perjantaina ja oli ihan kamala olla ja se olo. kuumeilua jatku tiistai aamuun asti. Nyt ei oo ainakaan onneks noussu, mutta kuume johtu verenpurkaumista olkapäässä. Maanantaina mun veriarvot oli niin alhaset edelleen ja eniten se mikä viittaa itse vereen, niin mulle jouduttiin tiputtamaan 2 yksikkö verta eli melki litran verran sain lisää verta. Mutta olin kyllä menettäny pahasti verta leikkauksessa, joten oli tosi hyvä että sain verta lisää sen 2 yksikköä. Arvostan suuresti teitä ketkä luovutatte verta!! Se on hieno ja erittäin tärkeä asia. Jatkattehan luovuttamista, mun lisäksi on niin monta ketkä tarvitsee sitä verta. Veri on niin tärkeää.
Nyt kun mulla on molemmat olkapäät jäykistetty niin on paljon asioita mitä en tuu enään koskaan pystyyn tekeen ja tuun myös tarvimaan aina monessa asiassa apua koska kädet ei toimi enään normaalista eikä todellakaan kunnolla. Tietysti se vaikeuttaa hyvin paljon mun elämää, mutta mun olkapäitä ei oltais saatu mitenkään pysymään paikoillaan ilman näin radikaalista ratkasua.
Toden sanoen mun olkapäät ei tuu olemaan enään koskaan terveet eikä normaalit.
Harmillista on se että kaikki ei tajua sitä ja mun pitää se moneen kertaan selittää ja sanoo, mutta onneks on myös niitä ketkä se jotenkin ymmärtää ja niitä jotka oikeasti ymmärtää.
Mutta nyt jatkan kuvien kera lepäämistä ja toipumista.
