Mulla on aivan mahtava uutinen! Torstai iltana siinä 22 jälkeen otin viimesen särkylääkkeen! Ja sen jälkeen en oo tarvinu/ottanu lääkettä!! :) Mulla on huippu hyvä fiilis nyt! Mun elimistökin taitaa tykätä tästä jutusta, ja hyvin paljon.
Oon ihan kypsä jo näihin hakasiin mitkä on tossa haavassa. Koko ajan saa varoo ettei ne jää vaatteisiin kiinni tai ettei ne liikahda, muuten nipistää inhottavasti. Alku viikosta haluun ne heti pois!
ps. tikit on paljon mukavammat kun hakaset...
Eilen olin ensimmäistä kertaa yksin suihkussa leikkauksen jälkeen. Suihkussa ei ollu mitään ongelmaa, niinkun ei ennenkään. Oli tosi helppoo olla sielä yks kätisenä taas kerran. Olin onnellinen kun kaikki meni hyvin. Kaikki oli onnellisia mun puolesta.
Kaikki on nyt menny tosi hyvin. Olkapää parantuu pikku hiljaa, mutta varmasti.
Tänään tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mieleen että nyt vois lähtee kavereitten kans jonnekkin ,mutta ei viä oikeen uskalla. Nooh viimestään juhannukseks Lauran kanssa mökillee!! :) Odotan kovasti. Semmonen pidennetty viikonloppu viä ,niin kyllä kelpaa! Sen jälkeen kantolaite on enään 'toivottavasti' vaan viikon,i like it.
Tänään mulla meni yks kätisyyteen pinna, meinaan kyllä aina välillä törmään vaikeuksiin vaikka niihin on jo tottunu. No sitten haukuin tietysty olkapään ihan pystyyn niinkun välillä yleensäkkin, ja ärräpäitä lenteli.
Joka hetki norja on mun mielessä. Haluun jo palata ja jäädä asuun sinne. Se paikka tuntu heti kodilta. Syksyllä olis tarkotus lähtee osloon ,ellei nyt kesälomalla sitten lähdetä. Tai no ainakin mä lähen. Mulle on luvattu majotukset siä. Siellä olis sitten tarkotus lähtee näitten ystävien kanssa syömään jonnekkin. Ja oli vähän puhetta että pyydettäis / otettais Ludvigsen kanssa mukaan. Sovittiin myös että se on Ludvigsenille yllätys. Mua niin sydämmestä riipaseen kun ei Ludvigsenin tekemä olkapää leikkaus pitäny olkapäätä sitten paikoillaan. Ja se kun Ludvigsen niin pahoitteli mulle sitä ja kerto kuinka se yritti kaikkensa. Sillon kun sain Ludvigsenin sähköpostin niin itkee vollotin, koska se oli niin kauniisti kirjotettu. Ei mulle oo kukaan koskaan noin kirjottanu , eikä varsinkaan kukaan lääkäri! Oi voi. Kiitos kuitenkin Ludvigsen kaikesta. Taidan viedä sille taas suklaalevyn kun meen osloon. Se tykkäs viimeks kun vein.
Täytyy toivoo että malttaisin nyt tän ja osan ens vuodesta asua suomessa ja sitten toivon mukaan on oslo oslo oslo! Täytyy ehkä ensin kokeilla yksin asumista suomessa.
Kirjottelen taas. ps. ihanaa mennä ilman särkyjä nukkuun ja onnellisena kaiken lisäks! Nyt osaan nauttia joka hetkestä.
Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!
Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti