Tänään on ollu ensimmäistä kertaa semmonen tunne että mä haluun juosta karkuun sitä leikkausta. Ja sana lopullinen on ollu tänään kun joku peikko mulle. Jotenkin vaan ensimmäistä kertaa oon tänään tajunnu sen että leikkaus on oikeesti kohta. Varmaan sen takia kaikki tuntuu nyt tämmöseltä koska leikkaus on kohta ja onhan se lopullinen koko juttu olkapäähän, ja mulla on nyt nää tunteet ensimmäistä kertaa tässä koko jutussa kunnolla mukana. Nyt on tulossa muutos tähän kaikkeen ja se on aivan mahtavaa.
Se on kaiken uuden alku ja siitä tulee huippua! Kaiken lisäks on tulossa ihana kesä ja saan levähtää muutaman kuukauden kaikesta, ja sitten syksyllä jaksaa taas. Oon niin helpottunu että tää päättyy kesää kohden niin sitten on koko kesä aikaa. Ehkä saan kesällä olkapäästä sitä kirjaakin kirjotettua kunnolla, tai sitten en kirjota ollenkaan vaan lepään ja nautin kaikesta muusta. Oon kuitenkin semmonen toiminnan ihminen että luulen ettei kesällä paljoo 'lepo' aikaa oo. Oon yleensä aina menossa jossain kun oon terve ja ilman särkyjä.
Huomenna enään viikko leikkaukseen! Eilen tuli siitä Oslon leikkauksesta jo 11kk. On siitäkin jo pitkä aika, mutta vastahan sekin oli. Ihan uskomatonta kohta tää kaikki inhottava on ohi. Onneks!
Kirjottelen taas ajatuksia ja kuulumisia muutaman kerran tällä viikkoo.
terkuin -hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti