Matkakuumetta!

Oslo

Olis jo kova halu lähtee Osloon. En malttais enään odottaa hetkeekään.
Päivä päivältä matkakuume kasvaa.
Pakko myöntää että oon ottanu jo tavaroita esille mitä täytyy ottaa mukaan.
Pitäis varmaan mennä ens viikolla viimestään ostaan norjalaisille jotain vähän jokaiselle. Jokaiselle joku pikku tuliainen.
Meinasin ihan unohtaa ilmottaa Sirille sinne mun tulosta, mutta onneks muistin ja sain asian korjattua ilmottamalla, mutta kyllä se tietää sen jo koska muut on kertonu. Siri oli sillon mulle siellä leikkauksen jälkeen ehkä kaikista läheisin. Sirin kanssa naurettiin ja itkettiin yhdessä. Naurun aiheita oli vaikka kuinka monia, mutta yks itkunkin aihe löytyi nimittäin hyvästely. Siri oli fysioterapeutti joka vietti mun kanssa paljon aikaa sillon siellä Oslossa kun oli ollu se kuppileikkaus. Sirin kanssa harjoteltiin kävelyä, kun oli sillon otettu sieltä lonkasta sitä luuta sinne olkapäähän. Siri ei voinu ymmärtää kuinka jaksoin koko ajan tehdä jotain no välillä se pakotti mut lepäämään, koska muuten en olis menny. Mulla oli vaan kova into päästä uudelleen liikkeelle lonkan kanssa sillon. Kaikki oli siellä sillon vähän ihmeissään kun en edes näyttäny särkyjä ulospäin ja hymyilin aina kun kävelin tosi kipeen lonkan kanssa. Välillä taisin 'unohtaa' kepinkin huoneeseen kun lähdin liikkeelle sillon mulle taidettiin aina vähän suuttua, koska olin kuulemma liian itsepäinen potilas :D..
Siri oli aina sillon mun seurana kun mummi ja vaari oli ulkona kävelemässä tai lähti käymään syömässä ettei mun tarvinu olla yksin. Täytyy sanoo että ilman Siriä siellä sairaalassa päivisin yksin ollessa olisin varmaan ollu aika tylsistyny. Iltasin tulikin aina Jonny ja pitään mulle seuraa vaikka ei toisiamme oikeen ymmärrettykkään silti sain joka ilta hyvät naurut.
No sitten kun tuli siellä se aika sillon että oli aika sanoo kaikille hyvästejä niin Siri tuli käymään siinä huoneessa missä olin sillain ettei ketään muita ollu sillon paikalla. Siinä me sitten molemmat päästettiin pienet itkut. Se oli ihan kamala hetki. Se koko päivä oli muutenkin täynä pelkkiä tunteen purkauksia siellä, koska oli seuraavana aamu yönä kotiin lähtö. Ne hyvästit oli kamalia sen takia se päivä olikin pelkkää itkua ja naurua täynä. Mutta nyt oon niin ilonen ja helpottunu kun muistin vielä ite ilmottaa Sirille sinne menosta ja siitä ylipäätään että pääsen lähteen Osloon.
Tänä kesänä ei ollu muulla väliä kunhan vaan pääsen Osloon! Se on tärkeintä tässä kesässä.

Tänään on ollu taas tämmönen inhottava särky päivä muitten joukossa.
Jouduin jättään kaikki särkylääkkeet pois koska ei vatta vaan yksinkertasesti kestä vaikka onkin kaikki vatsansuojalääkkeet ja maitohappobakteerilääkkeet käytössä. Nyt sitten vaan puren hammasta ja koitan pärjätä särkyjen kanssa. Pakko säästää Osloon vattaa että siellä pystyisin ottaan särkylääkkeen jos tarvii.
Siis jos on särkyjä vielä sillon.

En malta odottaa että maanantaina saan tummat hiukset takasin ja ens viikon keskiviikkona laitetaan ripset kuntoon ihan vaan matkaa varten!
Ohhoh tulipas pitkästä aikaa paljon tekstiä, mutta tuskin siitä haittaa on.

                                            Hanna